Mennäänkö vaikeamman kautta työpaikkojen luonnissa

Suomeen pitäisi luoda uusia työpaikkoja – paljon ja nopeasti. Muutama viikko sitten kuulimme mahdollisesta lakimuutoksesta, jonka mukaan työttömät haastateltaisiin kolmen kuukauden välein. Käytännössä tämä tarkoittaisi noin 1,5 miljoonaa haastattelua/tapaamista vuodessa.
Esimerkiksi, jos vaikka yksi TE-toimiston virkailija pystyisi hoitamaan viisi tapaamista/haastattelua päivässä, vuositasolle se tarkoittaisi noin 1200 asiakaskontaktointia. Nopeasti laskettuna Suomeen tarvittaisiin tämä esityksen mukaisesti noin 1200 uutta TE-toimiston virkailijaa/työntekijää hoitamaan kyseiset haastattelut. Samaan sykkeeseen on tulossa muitakin työttömyysturvaan liittyviä lakimuutoksia, jotka työllistävät maksajia (Kelaa ja työttömyyskassoja) ja niiden käyttämien maksatusjärjestelmien suunnittelijoita, kevyesti arvioituna 1000 henkilötyövuotta.
Helsingin Sanomat kertoi 28.9.2016 hallituksen asettaman työllisyystyöryhmän suunnitelmista tai ennemminkin suunnitelmien umpikujasta. Suunnitelman mukaan työtön voisi menettää yhden päivän tuet kuukaudessa, jos hän ei olisi edellisten kolmen kuukauden aikana ollut töissä 18 tunnin ajan tai osallistunut vähintään viiden päivän aikana työvoimapoliittiseen palveluun. Jos työtön olisi aktiivinen seuraavien kolmen kuukauden aikana, hänen työttömyysturvansa palautuisi ennalleen seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi.
Työttömyysetuuden maksajien kannalta (Kela, Työttömyyskassat) tämä tarkoittaisi sitä, että hakemukset tulisivat manuaaliseen käsittelyyn ja tarkastuksia jouduttaisiin tekemään aiempaa enemmän, jolloin murtuisi työttömyysturvan maksajien automaattimaksatus. Eli taas tarvittaisiin uusia työntekijöitä, ehkä noin 1000 henkilötyövuotta varovasti arvioituna.
Hallituksen työryhmän tavoitteena on työllistää ansiosidonnaista työttömyysturvaa muuttamalla noin 8 000 työtöntä työnhakijaa. Ja aivan oikein, näillä yllä mainituilla muutoksilla saadaan tuosta tavoitteesta täytettyä jo lähes puolet, kun palkataan uusia työnvälittäjiä, etuudenmaksajia ja maksatusjärjestelmien suunnittelijoita. Ja jos jokainen uusi työnvälittäjä saisi sitten hommattua viisi työtöntä töihin, niin tavoite olisi saavutettu.
Ihan pakko on tässä yhteydessä tuoda esiin laskelma siitä, miten pk-yrittäjät voisivat tähän keitokseen vaikuttaa. Suomessa on noin 175 000 yksinyrittäjää, joista iso osa palkkaisi työntekijöitä, mikäli palkkaamiseen ei liittyisi niin paljon riskejä. Jos vaikkapa vain kolmasosa palkkaisi yhden työntekijän,  sillä luotaisiin 50 000 työpaikkaa. Onko tällä hetkellä järkevää panostaa ansiopäivärahan viilaamiseen, vai luotaisiinko pienyrittäjille edes hippusen verran paremmat mahdollisuudet, tai joitain helpotuksia, työvoiman palkkaamiseen?
Syksyisin terveisin,
Merja Jokinen
kassanjohtaja